tekstipuolta

*pyörin kernaasti mättäillä

eli teen paikkasidonnaista työtä kaikkien kanssatoimijoiden kanssa. Työskentelen erityisesti ympäristöperinteiden parissa ja perinneaineistossa esiintyvien "vihojen" kanssa. Työskentelyni pohjana on kestävän moniäänisyyden mahdollistaminen niin yhteisöjen kuin ympäristön osalta.

Toteutuksissa yhdistyvät mennyt ja nykyisyys: arkistoaineistot, paikkasidonnainen työskentely keruuympäristöissä, nykyisten yhteisöjen ja ympäristön kuuleminen ja heidän kanssaan vuorovaikuttaminen.

Teen tutkimuksellista, syväluotaavaa taidetta sekä työskentelen moninaisesti (kirjoitan, esiinnyn, ohjaan, osallistan...) ja myös monialaisesti (mm. kokemuksellinen kulttuuriperintötyö ja -tutkimus kiinnostaa). Teen myös opetus- ja ohjaustyötä sekä erilaisia taidekasvatushommia.

oOo

Olennaista on yhteistyö eri toimijoiden, taiteilijoiden, ympäristöjen ja yhteisöjen kanssa sekä kerron mielelläni lisää työstäni - tai keskustelen kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta (ja pullakahvit naamatusten käy aina!).

*ota tämä siis kutsuna ja otathan yhteyttä*

Yhteistyötä, erilaisia projekteja ym. olen tehnyt viime vuosina mm. seuraavien kanssa:

*VHS-Klubi *Lähteen likat *Ruoveden kunta *Forssan Luontomuseo *Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys *Päijät-Hämeen Liitto *Ruoveden Noitakäräjät *Lahden museot *Jyväskylän yliopisto *Lapin yliopisto *National Theatre School of Greenland *Kouvolan kaupunki *Harjulan Setlementti *Pohjois-Kymen Kasvu ry *Kymenlaakson Jäte oy *Outokummun Vanha Kaivos

*myös lukuisia muita mussukoita, kiitos vaan kaikille.

oOo

*ympäristöperinteistä ja ympäristökertomuksista:

Ympäristöperinteet on määrittelemäni termi, joka kuvaa vuorovaikutusta ja perinteitä ihmisen ja muun luonnon välillä, ja joissa käsitän kaikki osapuolet kanssatoimijoiksi, niin ihmiset, ei-ihmiset kuin näkymättömätkin toimijat. Ympäristöperinteet muodostuvat aina osapuolten yhteisvaikutuksesta, ovat lähtöisin ja/tai kytkeytyvät muuhun kuin ihmisluontoon – määrittelyn ja perinteen vaikutteet muodostaa ihminen. Nämä aineettomat, arkipäiväisetkin vuorovaikutustilanteet ja -prosessit, perinteet, ovat tallennettu, muuttuneet ja muutettu materiaalisiksi ympäristökertomuksiksi.

Ympäristö ei ole ollut objekti, vaan tasa-arvoinen, oman tahdon omaava subjekti ja vuorovaikutuksen toinen osapuoli. Yhteisöjen ja yksilöiden pyrkimys on ollut tasapainoinen, vastavuoroinen suhde ympäristön kanssa. Ympäristön viestejä on kuunneltu, seurattu ja tulkittu erilaisin menetelmin. Ympäristön tulkitseminen ja kommunikointi ovat olleet suoraan yhteydessä ihmisten arkiseen elämään. Ympäristöperinteissä ja niiden kanssa työskentelyssäni keskeistä on ympäristöperinteiden sitoutuminen aikaan ja paikkaan: oleminen konteksteissaan ja myös niiden uudelleen muotoileminen uusiin konteksteihin.

Vanhoissa ympäristöperinteissä vuorovaikutus yhdessä muun kuin ihmisluonnon kanssa on vaatinut tietyissä paikoissa ja tiettyinä aikoina tietyt toiminnat, materiaalit ja sanat. Vuorovaikutusta luonnon kanssa on pyritty toteuttamaan erilaisin rituaalein, uhrilahjoin, neuvotteluin ja seremonioin. Ympäristöperinteet ovat olleet ympäristölle esittämistä, taidetta. Olkoon kyse ympäristölle alistumisesta, sen hallinnasta tai ympäristön kanssa tasapainossa olemisesta, ei ole ollut merkityksetöntä, miten kommunikaatio, toiminta tai sanat ovat toteutettu: toteuttamiseen ja välittämiseen sitoutuu taide ja esteettisyys. Perinteiden ja kertomusten eteenpäin välittämisessä oleellista on ollut taide ja taiteellinen ilmaisu. Määrittelenkin ympäristöperinteet taiteeksi: työskentelyssäni tavoitteena on sitouttaa ympäristöperinteet paikkasidonnaisesti, yhdessä ympäristönsä ja yhteisönsä kanssa.

Yhä edelleen keskustellaan ihmisen ja muun luonnon tasapainosta (vastavuoroisuudesta), erityisesti tasapainon häiriintymisestä mm. monimuotoisuuden vähenemisenä – nykyään ympäristökriisit vaikuttavat ympäristöperinteiden muotoihin, pitkälti ihmisen käyttäytymisen seurauksena. Ihminen täten muuttaa itse ympäristöperinteitä, vuorovaikutuksen tapaa muuhun luontoon ja kanssatoimijoihin – täten myös itseensä. Vanhojen ympäristöperinteiden merkitys, niiden tieto ja praktiikka voivat korostua, kun etsitään uusia kestävämpiä ratkaisuja tulevaisuuteen.

oOo

Koulutus

*teatteri-ilmaisun ohjaaja (YAMK) *yhteisöpedagogi (AMK) *kaiketi myös lähiaikoina valmistuva FM (kulttuuriympäristön tutkimuksen maisteri- ohjelma, taidekasvatus).

*lisäksi opintoja mm. perinteentutkimus, Community, Art and Environment, teatterin ja ohjauksen perus- ja aineopinnot sekä näyttelijäntyön opintoja (opistoissa).

oOo

*ympäristöperinteet taidepaikkoina

(1.8.2023-31.7.2024) on projektini, joka koostui paikkasidonnaisen taiteen menetelmien kehittämisestä, teoksista ja työpajoista. Projektin toteutusalueina olivatt Päijät-Häme, Kanta-Häme ja Pirkanmaa. Työskentelyn pohjana toimii (itämeren)suomalainen perinnetieto sekä erityisesti uomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkiston, perinteen ja nykykulttuurin kokoelman perinnelajikortisto ja Suomen Kansan Vanhat Runot (SKVR). Keskeistä työskentelyssä oli kokemuksellinen tutkiminen niissä paikoissa ja ympäristöissä, joista SKS:n ja SKVR:n tallennetut ympäristöperinteet ja ympäristökertomukset ovat kerätty. Työskentelyn pohjalta syntyi monenmoista, mm. alla olevat

oOo

Vuoden 2024 toteutukset:

*Ruoveden Noitakäräjät: Maanviha, veden sanat

*Ruoveden Noitakäräjät: Keskustelutilaisuus Ruoveden ympäristöperinteistä ja -kertomuksista

*Enni Idin Taiteilijakoti: Elämänlankailua -työpaja

*Urjala Kivijärven luonnonsuojelualue: Suomen Luonnon päivä, keskustelutilaisuus